Tango tanssina oli kehittynyt pitkälle Argentiinassa jo 1850 mutta siihen aikaan musiikki oli jotain muuta kuin nykyinen tangomussikki. Tango oli silloin ”mustien” tanssi ja sen tanssijoita pidettiin alaluokan ihmisinä ja likaisen tangon tanssimisesta saattoi saada rikossyytteenkin. Kaikki mitä ”mustat” tanssivat oli ”tangoa” ja suositun hallitsijan Rosasin joutuessa väistymään tanssi siirtyi julkisilta paikoilta sisätiloihin.
Tuolloin yli sata vuotta sitten 1800-luvun lopulla Argentiina oli rikas maa, joka houkutteli työikäisiä miehiä muuttamaan sinne. Siihen aikaan ainoastaan USA:han muutti enemmän siirtolaisia kuin Argentiinaan ja lisäksi Argentiinaan muuttivat yksinäiset miehet ilman perhettä mm. runsaasti Italiasta. Siitä seurasi, että Buenos Airesissa oli miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia.
Vain taitava tangontanssijamies pääsi kekustan tansipaikoissa tanssimaan naisen kanssa, koska miehiä oli todella paljon. Miehet harjoittelivat ja kehittivät tangoa tanssimalla keskenään. Aluksi aloittelija tanssi pitempään tanssineiden miesviejien seuraajana jopa yli puoli vuotta. Sen jälkeen hän pääsi harjoittelemaan viemistä. Ja sitten melko pitkän opettelun jälkeen mies osasi sekä seuraajan että viejän askeleet ja kuviot sekä ymmärsi paritanssin haasteet kummankin osapuolen näkökulmasta . Lopulta parhaille aukesi ovet keskustan tanssipaikkoihin tanssimaan naisen kanssa.
Argentiinalaisessa tangossa on yhä selvästi nähtävissä se, että miehet harjoittelivat ja kehittivät tangoa kukin omassa kaupunginosassaan Buenos Airesin keskustan ulkopuolella. Näin kehittyi tangoon erilaisia laitakaupungin ja lähikylien tyylejä, joita vielä nykyisinkin ylläpidetään tangon opettajien toimesta ja kokenut tanssija tunnistaakin joitain tyylien eroja.
Aivan 1800-luvun viimeisten vuosien aikana tangomusiikki ja tangotanssi kehittyivät lopulta yhdessä ja alettiin puhua nykyisen tyyppisestä tangosta tangona.
Kirjoitin tuohon ylle otsikkoon ”oli miesten laji”, koska nykyisin viejä-seuraaja epätasapaino ei ole enää niin selvästi tanssin harrastusta haittaavaa, koska sukupuolesta riippumatta moni on opetellut ja opettelee sekä viejän että seuraajan roolit eri tanssilajeissa. Viejä ja seuraaja on paljon parempi tanssija, jos hän tietää mitä tuo toinen seuraavaksi tekee. Lisäksi uuden kuvion tai tanssilajin oppiminen nopeutuu hitaan alun jälkeen, kun opettelee molemmat paritanssin roolit.
Voisin kirjoittaa pitkään myös siitä, että ratsastus on aikuisten (jopa miesten) laji eikä pienten tyttöjen…