Avainsana: argentiinalainen
Argentiinalainen tango oli miesten laji
Tango tanssina oli kehittynyt pitkälle Argentiinassa jo 1850 mutta siihen aikaan musiikki oli jotain muuta kuin nykyinen tangomussikki. Tango oli silloin ”mustien” tanssi ja sen tanssijoita pidettiin alaluokan ihmisinä ja likaisen tangon tanssimisesta saattoi saada rikossyytteenkin. Kaikki mitä ”mustat” tanssivat oli ”tangoa” ja suositun hallitsijan Rosasin joutuessa väistymään tanssi siirtyi julkisilta paikoilta sisätiloihin.
Tuolloin yli sata vuotta sitten 1800-luvun lopulla Argentiina oli rikas maa, joka houkutteli työikäisiä miehiä muuttamaan sinne. Siihen aikaan ainoastaan USA:han muutti enemmän siirtolaisia kuin Argentiinaan ja lisäksi Argentiinaan muuttivat yksinäiset miehet ilman perhettä mm. runsaasti Italiasta. Siitä seurasi, että Buenos Airesissa oli miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia.
Vain taitava tangontanssijamies pääsi kekustan tansipaikoissa tanssimaan naisen kanssa, koska miehiä oli todella paljon. Miehet harjoittelivat ja kehittivät tangoa tanssimalla keskenään. Aluksi aloittelija tanssi pitempään tanssineiden miesviejien seuraajana jopa yli puoli vuotta. Sen jälkeen hän pääsi harjoittelemaan viemistä. Ja sitten melko pitkän opettelun jälkeen mies osasi sekä seuraajan että viejän askeleet ja kuviot sekä ymmärsi paritanssin haasteet kummankin osapuolen näkökulmasta . Lopulta parhaille aukesi ovet keskustan tanssipaikkoihin tanssimaan naisen kanssa.
Argentiinalaisessa tangossa on yhä selvästi nähtävissä se, että miehet harjoittelivat ja kehittivät tangoa kukin omassa kaupunginosassaan Buenos Airesin keskustan ulkopuolella. Näin kehittyi tangoon erilaisia laitakaupungin ja lähikylien tyylejä, joita vielä nykyisinkin ylläpidetään tangon opettajien toimesta ja kokenut tanssija tunnistaakin joitain tyylien eroja.
Aivan 1800-luvun viimeisten vuosien aikana tangomusiikki ja tangotanssi kehittyivät lopulta yhdessä ja alettiin puhua nykyisen tyyppisestä tangosta tangona.
Kirjoitin tuohon ylle otsikkoon ”oli miesten laji”, koska nykyisin viejä-seuraaja epätasapaino ei ole enää niin selvästi tanssin harrastusta haittaavaa, koska sukupuolesta riippumatta moni on opetellut ja opettelee sekä viejän että seuraajan roolit eri tanssilajeissa. Viejä ja seuraaja on paljon parempi tanssija, jos hän tietää mitä tuo toinen seuraavaksi tekee. Lisäksi uuden kuvion tai tanssilajin oppiminen nopeutuu hitaan alun jälkeen, kun opettelee molemmat paritanssin roolit.
Voisin kirjoittaa pitkään myös siitä, että ratsastus on aikuisten (jopa miesten) laji eikä pienten tyttöjen…
Lavalla pe 21.7.2023
Peruin jo lauantain tapahtuman 16-18 mutta menen paikalle ja jos joku ilmaantuu, niin tanssitaan.. Eilen perjantaina kuivattiin lastalla ensin kovan sadekuuron kastelema lava, odoteltiin, että aurinko kuivasi ja sitten tanssittiin. Osallistujia olisi saanut olla enemmän ja viejiä ei paikalle ehtinyt. Tämän FB-ryhmän jäseniä ei tainnut olla muita kuin minä. Olin kutsunut paikalle ystäväni tanssiparin, joka osaa erilaisia akrobaattisia tanssikuvioita, He vetivätkin sitten sellaisen tango-performanssin, että ihmiset taputtivat viereisen ravintolankin terassilla ja ohikulkijat pysähtyivät.. Sitten saapuivat tanssia enemmän harrastavat mutta heillä oli sama ongelma: seuraajia iso joukko ja viejiä vain muutama. Aikamoinen ja pitkä sadekuurp kasteli lavan myöhemmin ja tanssijat pakenivat museon eteiseen sateen suojaan.
Kiinnostaisiko ”Liikehäiriöllisten tanssiharjoitukset”
Helsingin ulkolavalla nyt kesällä on ainakin vielä paljon vapaita aikoja!
Uskalla tulla kaapista vapinasi kanssa ja varataan pari tuntia lavaa. Se on ihan ilmainen ainakin jos tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Paikka on vähän syrjässä mutta ratikalla ihan lähellä ja eipä sitten varmaan tule kauheasti yleisöäkään.
Kiinnostaako, milloin sopisi?
r l @ ocho . fi <– tuosta poista välilyönnit niin emaili tulee mulle
Tanssilavalla
Kävin perjantaina ulkolavalla Helsingin keskustassa. Olo oli vapiseva jäykkä horjuva kipuileva lyhyt-askel-raimo . Piti ihan tanssia, kun yksi nainen tuli hakemaan. Varoitin, että en takaa hänen varpaittensa kuntoa, jos parkkis horjuttaa. Liikkeellelähtö oli kuin käsijarru jäänyt päälle. Toiset parit ohittelivat. Mutta sitten sain käsisijarrun irti ja mentiin. Sen huomasi lavan vieressä ainakin yksi japanilainen? turisti, koska musiikin lopussa antoi aploodit, osoitti kaksin käsin minua ja nosti molemmat peukut pystyyn. Ensi viikolla taidan mennä uudestaan mutta hakeminen voi vaatia ylimääräistä dopamiinia.
”” Hienoa!
Oliko tämä se Designmuseon edessä oleva lava, Korkeavuorenkadulla? Jos on niin olisinko saanut jakaa kirjoituksesi Ullanlinnan kaupunginosaryhmään? Asun tässä lähellä itse, ja tuota lavaa on kritisoitu tosi paljon (katkaisee autotien, vaikeuttaa autoilijoiden elämää, on rumannäköinen yms) ja minusta tämä olisi hieno tarina heillekin. Voin sutata nimet pois. Jos eri lava niin ei sitten tietenkään, mutta huippuhomma! ””
Saa jakaa. Siellä kävin ja en maininnut, että ihan siellä asuva toinen nainen aloitti keskustelun kanssani, että nyt hän vasta tajusi, että mihin käyttöön tämä lava on rakennettu, kun näki tanssijat. Hän jatkoi kertoen olevansa vähän harmissaan, että nyt oli jalassa sellaiset kengät, joiden kumipohjat on niin tahmeat, ettei voi lähteä kokeilemaan tanssimista. Pääsinpäs kertomaan hänelle, että minulla on taskussa ratkaisu hänen ongelmaansa! Olin nimittäin ottanut mukaan ylimääräiset mustat nilkkasukat, jotka olisin vetänyt kenkieni päkiäosan päälle, jos tanssilavan pinta ei olisi ollut riittävän liukas minun kengilleni. Annoin siis nämä sukat hänelle ja opetin hänelle hieman argentiinalaisen tangon kuvioita. Hän oli innoissaan enkä jäänyt hänen ainoaksi tanssittajaksi. Tilaisuuden päättyessä hän palautti sukat.